Yksi yksityiskohta muutti kaiken – Karl Schmidt-Rottluff

Karl Schmidt-Rottluff (1. joulukuuta 1884 Rottluff, lähellä Chemnitziä, Saksan keisarikunta – 10. elokuuta 1976 Länsi-Berliini, Länsi-Saksa) oli saksalainen taidemaalari ja graafikko. Hänet tunnetaan saksalaisen ekspressionismin merkittävänä edustajana.

Karlin vanhemmat olivat myllynomistaja ja kunnan ylempi virkamies Friedrich August Schmidt ja Auguste Marie Haase (1856–1936).

Schmidt-Rottluff aloitti vuonna 1905 arkkitehtuuriopinnot Sächsische Technische Hochschulessa Dresdenissä. Opintojensa yhteydessä hän tapasi uudelleen lapsuudenystävänsä Erich Heckelin, joka tutustutti hänet Ernst Ludwig Kirchneriin ja Fritz Bleyliin (1880–1966). Nämä neljä miestä päättivät kesäkuussa 1905 perustaa taiteilijayhdistyksen, jolle Schmidt-Rottluffin aloitteesta annettiin nimeksi ”Die Brücke”. Schmidt-Rottluff päätti pian omistautua kokonaan kuvataiteelle ja keskeytti arkkitehtuuriopintonsa.

Hän avioitui vuonna 1919 Berliinissä valokuvaaja Emy Frischin (1884–1975) kanssa.

Die Brücke -ryhmän taiteilijat kuvasivat tyypillisesti kaupunkielämän näkymiä, mutta Schmidt-Rottluff tunnetaan erityisesti maaseutumaisemistaan. Aluksi hän maalasi impressionistiseen tyyliin, mutta teos Tuulinen päivä (1907) osoittaa taiteilijan siirtymisen kohti hänen kypsää tyyliään, jolle ovat ominaisia ​​tasaiset, rohkean riitasointuiset väripinnat. Hyvä esimerkki tästä kypsän kauden tuotannosta on Omakuva monokkelin kanssa (1910). Muiden Die Brücke-taiteilijoiden tavoin myös Schmidt-Rottluff oli alkanut tutkia puupiirrostekniikan ilmaisullisia mahdollisuuksia. Vuonna 1911 Schmidt-Rottluff muutti muiden Die Brücke -ryhmän jäsenten mukana Berliiniin. Siellä hän maalasi teoksia, joissa oli aiempaa kulmikkaampia, geometrisia muotoja ja vääristynyttä tilankäsittelyä, mikä kertoi hänen uudesta kiinnostuksestaan ​​kubismia ja afrikkalaista kuvanveistoa kohtaan.

”Die Brücke” -yhdistys toimi vuoteen 1913 asti. Schmidt-Rottluff oli kuitenkin jossain määrin erakko luonteeltaan, eikä juurikaan osallistunut aktiivisesti yhdistyksen toimintaan. Mieluiten hän vietti aikaansa yksin Pohjanmeren rannikolla, maalaten maisemia ja asetelmia. Vuosina 1907–1912 Schmidt-Rottluff työskenteli pääasiassa Dangastissa Oldenburgissa, missä hänen taiteensa kehittyi suhteellisen itsenäisesti, kaukana ”Die Brücke”-ryhmän muista jäsenistä. Schmidt-Rottluffin tyyliä voidaan kuvailla aggressiivisen ekspressionistiseksi. Värit olivat usein räjähtävän kirkkaita, ääriviivat murrettuja ja muodot karkean tyyliteltyjä. Perspektiivin puute teki joistakin hänen maalauksistaan melkeinpä abstrakteja värisommitelmia. 1910-luvulla Schmidt-Rottluff sai kubistisia vaikutteita mm. Picassolta. Myös afrikkalainen kansantaide vaikutti suuresti häneen. Noihin aikoihin Schmidt-Rottluff alkoi maalata myös muotokuvia.

Die Brücke -ryhmän hajottua vuonna 1913 Schmidt-Rottluff loi Niddenissä Kuurin kynnäksellä Roten Akte (”Punaiset alastomat”) -sarjan, joka merkitsi hänen ensimmäistä syvällistä paneutumistaan ​​alastoman ihmishahmon ja maiseman yhdistävään teemaan. Berliinissä hän teki merkittävää yhteistyötä muun muassa Herwarth Waldenin (1878–1941) Der Sturm -julkaisun ja Franz Pfemfertin (1879–1954) Die Aktion -lehden kanssa.

Jo vuonna 1907 Hampuriin oli muodostunut ystävien ja tukijoiden piiri, johon kuuluivat muun muassa Rosa Schapire (1874–1954) ja Gustav Schiefler (1857–1935). Jälkimmäinen tutustutti Schmidt-Rottluffin Edvard Munchin taiteeseen.

Schmidt-Rottluffin kutsuttiin asepalvelukseen toukokuussa 1915, ja vuodesta 1916 lähtien hän työskenteli Paul von Hindenburgin päämajan lehdistöosastossa Venäjältä vallatussa Kaunasissa. Ensimmäisen maailmansodan ja Saksan vuoden 1918 vallankumouksen jälkeen Schmidt-Rottluff osallistui hetken aikaa taidepoliittiseen toimintaan. Hän kuului sosialistisiin taiteilijaryhmiin, kuten ”Marraskuun ryhmään” (Novembergruppe) ja ”Taiteen työläisneuvostoon” (Arbeitsrat für Kunst) ja omaksui tämän myötä 1920-luvun alussa uuden aihepiirin: työtä ja työläistä kuvaavat teokset. Vaikka hän oli avoin aikakauden taiteellisille ajatuksille ja vakuuttunut uuden yhteiskunnallis-poliittisen järjestyksen tarpeellisuudesta, hän vältti tyylillistä sitoutumista Neue Sachlichkeit -suuntauksen (uusasiallisuus) virtauksiin.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Schmidt-Rottluff teki mm. puupiirroksia, joiden aiheet olivat usein uskonnollisia. Maalauksien värit muuttuivat hillityimmiksi, mutta tyyli oli yhä edelleen voimakkaan ekspressionistinen. Hän kiinnostui yhä enemmän uskonnollisista aiheista, mistä kertoo muun muassa puupiirros Kristuksen pää (1918), joka kuuluu Kristuksen elämää käsittelevään grafiikkasarjaan. 1920-luvulla Schmidt-Rottluffin taide muuttui hillitymmäksi ja harmonisemmaksi, mutta menetti samalla paljon aiemmasta voimastaan ​​ja eheydestään.

Kansallissosialistisen kulttuuripolitiikan valtakaudella Schmidt-Rottluff luokiteltiin vuoden 1934 jälkeen ”rappiotaiteen” edustajaksi, hänet asetettiin näyttelykieltoon vuonna 1936 ja maalauskieltoon vuonna 1941. Yli 600 hänen teostaan ​​takavarikoitiin hän eli pitkälti julkisuudesta vetäytynyttä elämää Pommerin rannikolla Itämeren äärellä.

Vuonna 1943 merkittävä osa hänen tuotannostaan tuhoutui ateljeessa Berliinin pommituksissa. Toisen maailmansodan jälkeen Schmidt-Rottluffin maine palautettiin ja hänet nimitettiin Berliinin kuvataideakatemian professoriksi vuonna 1947. Hän ei enää saavuttanut varhaisten töidensä vaikuttavuutta.

• Preussin taideakatemian jäsen (1931–1933)
• Pour le Mérite -ritarikunnan kunniamerkki tieteen ja taiteen alalta (1956)
• American Academy of Arts and Letters -akatemian (New York) kunniajäsen (1974)

Vuonna 1967 perustettiin hänen aloitteestaan Berliiniin Die Brücke-museo, joka keskittyy esittelemään ko. taiteilijayhdistyksen tuotantoa. Lahjoitettuaan suuren määrän teoksiaan Berliinin osavaltiolle vuonna 1964 Schmidt-Rottluffista tuli Berliinin Brücke-museon (avattu 1967) perustaja ja suojelija. Hänen taiteellinen jäämistönsä liitettiin Karl ja Emy Schmidt-Rottluff -säätiöön.