Liftaus – tänne haluaa nyt jokainen

Liftaus eli peukalokyyti on matkustusmuoto, jossa matkustaja saa maksuttoman kyydin toiselta, samaan suuntaan kulkevalta ja useimmiten autoilevalta henkilöltä. Yleisimmät liftauspaikat ovat teiden varsilla, linja-autopysäkeillä, levähdysalueilla, huoltoasemilla ja risteysalueiden lähettyvillä. Liftari osoittaa kyydin tarpeensa nostamalla peukalonsa pystyyn ohikulkeville autoille.

Autoistumisen ensimmäisinä vuosikymmeninä liftaus oli hyvin suosittu matkustusmuoto etenkin nuorille. 1980-luvulla se kuitenkin alkoi nopeasti vähetä vaurastumisen myötä nuorten siirtyessä linja-autojen ja junien tai oman auton käyttäjiksi.

Liftaukseen on monia syitä. Niitä voivat olla rahan puute, myöhästyminen julkisen liikenteen kulkuneuvosta, oman kulkuneuvon rikkoutuminen, syrjäseuduilla julkisen liikenteen puuttuminen, halu minimoida matkustuksesta muodostuvia päästöjä tai vain halu tavata uusia ihmisiä.

Asenteet liftausta kohtaan vaihtelevat paljon. Monissa länsimaissa on vallalla käsitys, jonka mukaan liftaus on vaarallista sekä kyytiin ottajalle että liftarille. Nämä käsitykset johtuvat useimmiten median esille tuomista, sensaationhakuisista yksittäistapauksista.

Liftaus Euroopassa on suhteellisen helppoa. Tietyissä maissa, esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, jossa julkinen liikenne ei kata läheskään koko maata, kulttuuri on liftausystävällinen ja ihmiset luottavat toisiinsa, liftaus on erityisen yleistä.